Tietoa

Minervasäätiö tukee ja edistää suomalaista luonnontieteiden tutkimusta, erityisesti lääketieteen ja biotieteiden saralla. Säätiön toiminta keskittyy Biomedicum Helsinki -tutkimuskeskuksessa sijaitsevan Lääketieteellisen tutkimuslaitos Minervan ylläpitoon.

Historia

Marian sairaalassa sijainneen Helsingin yliopiston lääketieteen neljännen osaston akateemisen henkilökunnan jäsenet tekivät 1950-luvulla erittäin aktiivista tutkimustyötä. Heillä ei ollut kuitenkaan tarvittavia tiloja työlle. Osaston johtaja professori Bertel von Bonsdorff (1904–2004), joka oli tunnettu kalaperäisten heisimatojen aiheuttaman anemian tutkimuksistaan, ehdotti että tutkijat yhdistäisivät apurahansa ja vuokraisivat tilan laboratoriota varten. Hänen työtoverinsa suostuivat ehdotukseen, ja vuonna 1959 huoneita vuokrattiin pienestä metodistien perustamasta Konkordia-sairaalasta. Minervasäätiö perustettiin tutkimustyön oikeudelliseksi kehykseksi. Toiminnan aloittivat avustajiensa kanssa seuraavat kolme vanhempaa lääketieteen tutkijaa: sisätautilääkäri ja endokrinologi Bror-Axel Lamberg (1923–2014), hematologi ja loistutkija Wolmar Nyberg (1919–1973) sekä kliininen patologi ja biokemisti Ralph Gräsbeck (1930–2016). Lamberg oli Lääketieteellisen tutkimuslaitos Minervan ensimmäinen johtaja. Ensimmäinen tutkimuslaitoksessa väitöskirjan kirjoittanut nuorempi tutkija oli Albert de la Chapelle, joka ryhtyi tutkimaan kromosomeja säätiön johtajan professori Herman Hortlingin (1912–1992) ehdotuksesta.

Nyberg ja Gräsbeck jatkoivat von Bonsdorffin tutkimustyötä ja todistivat, että heisimato aiheuttaa isännässään B12-vitamiinin (kobalamiinin) puutosta. Myöhemmin Gräsbeck jatkoi B12-vitamiinin proteiinivälitteisen siirtymisen tutkimista. Yhdessä Kai Simonsin kanssa hän eristi ensimmäisenä Castlen sisäisen tekijän ja laati kuvauksen haptokorriinista (jota he kutsuivat R-kuljettajaproteiiniksi). Lamberg otti käyttöön radioaktiivisen jodin kilpirauhassairauksien diagnosointia ja tutkimista varten sekä vahvisti jodin puutoksen olevan endeemisen struuman aiheuttaja Suomessa. De la Chapellesta tuli myöhemmin tunnustettu geenitutkija. Simonsista tuli kuuluisa solubiologi, joka johti useita vuosia Saksassa Euroopan molekyylibiologian laboratorion solubiologian osastoa Heidelbergissä sekä Max Planck -instituuttia Dresdenissä. Frej Fyhrquist kirjoitti väitöskirjan reniini-angiotensiinijärjestelmästä, hänestä tuli verenpaineen hormonaalisen säätelyn asiantuntija, ja hän toimi tutkimuslaitoksen johtajana vuoden 2003 loppuun Gräsbeckin jälkeen, joka oli johtaja vuosina 1971–1994. Fyhrquistia tutkimuslaitoksen johtajana seurasi neurobiologi, professori Dan Lindholm, jota vuorostaan seurasi vuonna 2011 lipideihin erikoistunut solubiologi sekä sydän- ja verisuonitutkija, professori Vesa Olkkonen.

Minervassa tehtävää tutkimustyötä varten otettiin käyttöön lukuisia laboratoriokokeita. Useat niistä herättivät mielenkiintoa, ja niistä tuli myöhemmin lääkärien pyytämiä rutiinikokeita. Säätiöllä ei ole kuitenkaan lupaa harjoittaa kaupallista toimintaa, ja kokeita oli vaikea tarjota palveluna, kun asiakkaita ei voinut laskuttaa. Tämän vuoksi tutkijat perustivat kokeiden suorittamista varten Medix Oy:n. Perustajat lahjoittivat osakkeensa Minerva- ja Folkhälsan-säätiöille sekä Liv och Hälsa -yhdistykselle (laki vaati tuolloin, että osakeyhtiöllä on vähintään kolme omistajaa) sillä edellytyksellä, että kaikki voitot käytetään tutkimustyön edistämiseen. Yhtiö on sittemmin laajentunut ja kasvanut merkittävästi. Yhtyneet Medix Laboratoriot Oy:stä tuli Suomen suurin yksityinen vertailulaboratorio. Medix Biochemica Oy valmistaa monoklonaalisia vasta-aineita ja reagenssipakkauksia, joita myydään ympäri maailmaa. Yritysten voittojen ja niistä saatujen osinkojen avulla säätiö on pystynyt ylläpitämään tutkimuslaitoksen infrastruktuuria. Vuonna 2016 Minervasäätiö myi suurimman osan omistusosuudestaan Medix-yhtiöissä ja siirsi omistuksensa arvopapereihin osakemarkkinoille. Osaa niistä saatavista osingoista käytetään tällä hetkellä tutkimuslaitoksen toiminnan pyörittämiseen.

1970

Marian sairaala

Albert de la Chapelle